Pörssikurssien nousu kiihdyttää keskustelua Suomen valtion
pörssiomistusten myynnistä. Yksi kiinnostavimmista tapauksista on Finnair,
josta valtio omistaa 55 prosentin osuuden. Finnairin toimitusjohtajan Pekka
Vauramon mukaan hänen johtamansa yhtiö on liian pieni menestyäkseen (HS 28.9.).
Finnair kuuluu valtion osakesalkun strategisiin omistuksiin.
Kansallisella lentoyhtiöllä on ratkaisevan tärkeä rooli, kun pieni ja syrjäinen
maa verkottuu maailman suuriin keskuksiin. Hyvät lentoyhteydet ovat menestyvän
talouselämän ja kasvavan turismin elinehto.
Jos Finnair myytäisiin suuremmalle lentoyhtiölle,
esimerkiksi British Airwaysille, sen kohtaloksi koituisi todennäköisesti
syöttöyhtiön rooli. Tällaiseen asetelmaan liittyisi ilmeisiä riskejä:
British Airwaysin velvollisuus olisi oman liiketoiminnan
optimointi ja synergiaetujen maksimointi. Suomen etu jäisi tässä pohdinnassa
toissijaiseksi. Suurimmassa vaarassa olisivat maakuntien kannattamattomat
reitit. Finnairin tehokkaimmat Airbus 350 -koneet siirtyisivät reiteille,
joilla niistä voitaisiin tehdä nykyistä suuremmat voitot.
Uusi suuryhtiö pyytäisi varsin todennäköisesti suomalaisilta
maakunnilta ja kaupungeilta tukea heikkojen reittien ylläpitämiseen. Hinnat
nousisivat. Osa Helsingin suorista yhteyksistä Aasiaan ja Amerikkaan joutuisi
vaaravyöhykkeelle. Suomi menettäisi kilpailuedun, jonka laadukas kansallinen
lentoyhtiö on tarjonnut.
Suomen valtio saisi Finnairista 1,2 miljardin euron
myyntitulon, jos yhtiö myytäisiin nyt. Se hidastaisi valtion velkaantumista
vain muutamien kuukausien ajan, mutta vaikuttaisi liike-elämään, turismiin ja
maakuntiin useiden vuosikymmenien ajan. Pitkän aikavälin kustannus olisi
moninkertainen saavutettavissa olevaan pikavoittoon verrattuna.
Myyntihaluja perustellaan usein Vauramon tapaan suuren
mittakaavan eduilla, mutta väitteen tueksi ei yleensä esitetä todisteita.
Monet liiketoiminnan keskeiset kustannuserät - esimerkiksi
polttoaineet, lentokenttämaksut ja maapalvelut - ovat kaikille lentoyhtiöille
samoja tai lähes samoja.
Jos pienet ja keskisuuret lentoyhtiöt toimivat rohkeasti ja
oikea-aikaisesti, ne pystyvät hankkimaan koneita jopa edullisemmin kuin suuret.
Finnairin edellisten johtajapolvien aikana toteutettu A350-laivaston hankinta
on erinomainen esimerkki tällaisesta toiminnasta.
Menestyvien lentoyhtiöiden joukossa on aina ollut sekä
suuria että pieniä lentoyhtiöitä. Suuret ovat kutistuneet pienemmiksi tai
tehneet konkursseja ja pienet ovat kasvaneet suuremmiksi.
Hyviä esimerkkejä tästä kehityksestä ovat mm. Norwegian, Easyjet, Southwest Airlines,
Singapore Airlines ja Finnair itse. Innovatiivisuus yhdistää näitä
kaikkia, mutta Finnairin ja Singapore Airlinesin kilpailuvaltteihin kuuluu myös
erinomainen palvelu.
Pienestä Singaporen kaupunkivaltiosta tuli talouden ja
turismin keskus nimenomaan loistavien lentoyhteyksien ansiosta.
Singaporen valtio omistaa edelleen enemmistön kansallisesta
lentoyhtiöstä sijoitusyhtiönsä Temasekin kautta, vaikka Singapore kuuluu vapaan
markkinatalouden äänekkäimpiin puolestapuhujiin. Valtion osuus on 56 prosenttia
eli lähes sama kuin Suomessa.
Singapore Airlines oli aikoinaan pienempi yritys kuin
Finnair. Valtion omistus ei ole estänyt sitä nousemasta maailman suurimpien ja
arvostetuimpien lentoyhtiöiden joukkoon.
Suomalaiset yritysjohtajat ja yrittäjät ovat yleensä sitä
mieltä, että valtion pitäisi luopua omistuksistaan pörssiyhtiöissä. Finnair on
poikkeus. Se on yksi Suomen tärkeimmistä valtionyhtiöistä. Pörssinoteeraus
pitää huolta yhtiön kilpailukyvystä ja tarjoaa mahdollisuuden investointien rahoitukseen.
Yksityiset sijoittajat osallistuvat tällä tavalla Suomelle tärkeiden yhteyksien
ylläpitämiseen ja laajentamiseen.
Jos valtio tarvitsee rahaa, se voi luopua metalliteollisuuden
yritysten vähemmistöosuuksista. Finnairin enemmistön myyntiin liittyvä riski on
kuitenkin liian suuri. Se saattaisi olla vielä suurempi virhe kuin
sähköverkkojen myynti ulkomaisille sijoittajille oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti