sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Demokratian korjaussarja

Suomi ei ole jakautunut kahteen. Perinteisten oikeisto-vasemmisto ja konservatiivi-liberaali akselien ohella voi politiikan jakaa maltillisiin ja radikaaleihin. Maltillista ja suvaitsevaista politiikkaa tekevillä puolueilla (kok, SDP, kesk, vihr, RKP, Krist.) on Suomessa yhteensä n. 80 prosentin kannatus.

Perussuomalaiset on suomalainen versio eurooppalaisesta maahanmuuttokielteisestä radikaalista liikkeestä. Persut ovat kuitenkin eurooppalaisittain pehmeä porukka ja heidän 8,8 prosentin vaalikannatuksensa lienee tuossa sarjassa yksi Euroopan matalimpia. Poliittisen kentän vasemmalla laidalla tilanne on samantapainen.

Pragmaattinen maltillisuus on Suomen menestystarina, jolla on ollut kriisejä, mutta hyvin se on taistelunsa kestänyt. Menestyksellä on kuitenkin kääntöpuolensa:

Suomalainen demokratia on vaikeuksissa. Hallitukset eivät ole saaneet merkittäviä muutoksia aikaan yli kymmeneen vuoteen, näköalattomuus leviää ja Suomi on köyhtynyt suhteessa kilpailijamaihin. Vaikuttajat tietävät, mitä pitäisi tehdä. Mutta järjestelmä suosii sitä, ettei mitään tehdä tai jos tehdään, niin päätökset perutaan.

Poliittinen kenttä pirstaloituu ja toimintakykyisten koalitioiden kokoaminen muuttuu entistäkin vaikeammaksi. Hallituksen enemmistöä ei voi muodostaa yhden tai kahden kansanedustajan varaan, koska matkojen, mahdollisten loikkareiden tai omantunnonkysymysten vuoksi enemmistöpolitiikka ei aina toteutuisi. Siksi mukaan otetaan vielä yksi tai kaksi puoluetta, varmuuden vuoksi.
Laajapohjainen hallitus on teoriassa kaunis ajatus, mutta se tarkoittaa myös laajaa arvopohjaa. On ymmärrettävää, että poliitikot tekevät mieluummin mitättömiä päätöksiä kuin luopuvat omista arvoistaan. Demokratia kaipaa apua, jotta se voisi palvella kansalaisia paremmin.

Suomi tarvitsee tulevaisuudessa sellaisia hallituksia, joiden periaatteissa, tavoitteissa ja toiminnassa näkyy nykyistä selkeämpi sävy, ideologia. Tämä tarkoittaa sitä, että hallituksissa olisi vähemmän puolueita kuin nykyisin.

Ensin täytyy kuitenkin ratkaista toimintakykyyn liittyvä haaste. Siksi ehdotan, että A) enemmistöhallitukselle sovitaan niin sanottu reissuturva ja B) vähemmistöhallitukselle sovitaan enemmistöturva. Lakeja ei tarvitse muuttaa, sillä tämä voitaisiin hoitaa kolmen suurimman puolueen keskinäisellä sopimuksella. Muut puolueet tulisivat luultavasti mukaan, jotta ne voisivat osallistua hallitustyöskentelyyn.

Mallissa A sovittaisiin, että yhdenkin kansanedustajan enemmistö on enemmistö, jota oppositio kunnioittaa. Eli jos yksikin hallituspuolueen kansanedustajista on matkoilla tai sairaana, yksi opposition edustaja äänestää vastaavasti tyhjää. Tällä tavalla eduskunta kunnioittaisi sitä demokratian peruskiveä, jonka mukaan vaaleissa valittu enemmistö saa päättää.

Tällainen ratkaisu toisi uusia vaihtoehtoja hallituksen muodostajalle. Tämä tyyli olisi luultavasti demokraattisempi kuin hallituspohjan laajentaminen ihan vain siltä varalta, että joku hallituspuolueen kansanedustajista joutuu olemaan poissa ratkaisevasta äänestyksestä 40 asteen kuumeen takia.

Enemmistö päättää, olkoon vaikka niukkakin!

Joissakin tilanteissa Suomelle voisi sopia myös vähemmistöhallitus – koska poliittisessa kentässä ei ole enää selkeää jakoa oikeistoon ja vasemmistoon. Vähemmistöhallitus ei ole kuitenkaan realistinen vaihtoehto, jos sillä ei ole onnistumisen edellytyksiä. Siksi tarvitaan malli B eli vähemmistöhallituksen enemmistöturva:

Sovitaan että ”enemmistön” muodostamiseen riittää 90 tai 80 kansanedustajaa. Sopimus pitäisi olla kahden vaalikauden mittainen, jotta oppositiolla on mahdollisuus hallituksen kannatuksen laskiessa samaan valttiin neljän vuoden päästä. Sopimuksen tehneet ja oppositioon jäävät puolueet pidättäytyisivät äänestämästä tai tukisivat hallitusta.

Jos olen ymmärtänyt oikein, Ruotsissa otettiin käyttöön samansukuinen malli, koska ruotsidemokraatteja ei haluttu hallitukseen eikä enemmistöä olisi muuten syntynyt.

Ymmärrän hyvin, että tällaiset ajatusharjoitukset ovat kauhistuksia monelle suomalaisen mallin puolustajalle. Kysyn kuitenkin:

Ovatko nykymallin mukaan kootut hallitukset toimineet hyvin? Onko työskentely ollut antoisaa ja tuloksellista? Tuntuuko veronmaksajien varoilla palkatuista virkamiehistä, kansanedustajista ja ministereistä siltä, että työn jälki on ollut sellaista, mitä äänestäjät odottavat ja ansaitsevat? Miten politiikka olisi muuttunut, jos jokaisesta 2000-luvun hallituksesta olisi pudotettu pois yksi puolue tai vaihdettu yksi suuri puolue toiseen keskisuureen tai pienempään?

101 paikkaa on enemmistö eduskunnassa. Tästä huolimatta kolme viimeisintä hallitusta ovat:
- 2015 Sipilän Kesk+Kok+PS, 123 edustajaa.
- 2011 Sateenkaaressa Kok+SDP+Vihr+Vas oli aloittaessaan 119 paikkaa.
- 2007 Vanhanen II Kesk+Kok+Vihr+RKP kansanedustajia on 126

Tältä näyttää tuoreen mielipidemittauksen perusteella laskemani *) arviot paikkamääristä eduskunnassa.  http://yle.fi/uutiset/3-9604997


Kok 43
SDP 38
Kesk 38
Vihr 29
PS 20
VAS 15
RKP 10
KD 9
 
Tilanne on todella tasainen ja kahden vuoden kuluttua mikä tahansa kolmesta isosta voi olla hallituksen muodostajan paalupaikalla.

Hallituksen muodostaminen nykytyylillä

Kokoomus aloittaa. Hallituksen muodostaja Petteri Orpo etsii enemmistöksi nykytyyliin selvää enemmistöä(115+paikkaa) Vaihtoehtoja on mm.

KOK +SDP+ KESK
KOK+SDP+VIHREÄT+ täydennettynä RKP/KD/VAS
KOK +KESK+VIHR+ täydennettynä mahdollisesti RKP/KD/VAS

Perussuomalaisia en ota nykykannatusmittauksein valossa mukaan vaihtoehdoksi. Heistä ei olisi hallitusvastuuseen kannatusromahduksen perusteella.
                                                                                                                                    
Punamullan variaatiota ovat mm.

SDP+KESK+VAS+VIHR
KESK+SDP+VAS+RKP+KD

Kumpikaan ei tunnu luontevalta


Reissuturva (oppositio kunnioittaa yhden kansanedustajan enemmistö)

Kaikkien edellisten vaihtoehtojen lisäksi

KOK+KESK+RKP 101 Paikkaa
KOK+SDP+RKP 101 Paikkaa
KESK+SDP+RKP + VAS tai Vihr



Vähemmistöhallituksen enemmistöturva l. 80 paikalla valtaan

KOK+KESK 81 paikkaa

KOK+SDP 81 paikkaa

KOK +VIHR+RKP 82 paikkaa

SPD+VIHR+VAS 82 paikkaa

KESK+SDP+ Mikä yksi muu tahansa esim. RKP tai KD


--

*) (jaoin muut 2% kannatuksen laskennallisesti tuomat neljä paikkaa tasaisesti kolmelle isoimmalle puolueelle sekä RKP:lle automaattisena Ahvenanmaan paikkana)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti