maanantai 27. huhtikuuta 2015

Mitä Juha Sipilän pitäisi oppia Obi-Wan Kenobilta, John Maynard Keynesiltä ja Anders Borgilta

Jos tulevat hallituspuolueet haluavat pelastaa Suomen ja saada kannatusta myös seuraavissa eduskuntavaaleissa,  niiden on syytä kuunnella tarkkaan rakenteellisten muutosten mestaria, Ruotsin entistä valtionvarainministeriä Anders Borgia. Helppo tuo yhdistelmä ei ole, kuten Borgin oma tai Saksan Gerhard Schröderin kohtalo osoittavat, mutta Borgin viiden kohdan ohjelmaa noudattaen se saattaa sittenkin olla tehtävissä.

Kuukausi sitten kuuntelin Borgin esitelmän vaalit voittavasta polittisesta strategiasta ja rakenneuudistuksista. Eilen häneltä ilmestyi loistava kirjoitus samasta asiasta (lue koko kirjoitus tästä). Borgin viiden kohdan ohjelma – 1) toimi etupainotteisesti, 2) pidä homma yksinkertaisena, 3) muista Keynes, 4) hoitele kameli ja 5) vapauta yrittäjyyden voima – on niin terävä ja tarpeellinen, että halusin referoida se tähän blogiin (ja lopuksi heittää joukkoon muutama valitsemani Suomi-mauste).

***

IMF:n  mukaan matala tai olematon kasvu uhkaa suurta osaa maailmasta ja tehokkain lääke trendin kääntämiseksi olisivat rakenteelliset muutokset. Yhdysvalloissa olisi lisättävä koulutusta, Japanissa avata markkinat kilpailulle, Euroopassa vapauttaa työmarkkinat. Työssäkäyntiä ja tuottavuutta olisi lisättävä kaikilla, jotta haasteista selvittäisiin. Taloustieteilijät ovat melko yksimielisiä siitä, mitä pitäisi tehdä, mutta poliittisesti rakenteelliset muutokset ovat hyvin, hyvin hankalia ja siksi juuri mitään ei tapahdu.

Vuosien 2006 ja 2014 välillä Ruotsin hallitus leikkasi pieni- ja keskituloisten verotuksen OECD-maiden keskiarvon alapuolelle. Työttömyysturvaan puututtiin ja varhaiseläkkeiden ja sairauskorvausten ehtoja tiukennettiin. Esteitä yli 65-vuotiaiden työssäjatkamiselle madallettiin, työperäistä muuttoa helpotettiin, kilpailua terveydenhuollossa ja vanhustenhoidossa lisättiin sekä aikaisemmin suljettuja toimialoja kuten apteekkitoimintaa avattiin kilpailulle ja valtionyhtiöitä yksityistettiin.

Kansainvälisen talouskriisin keskellä 2010 Ruotsin hallitus kasvatti vaaleissa kannatustaan, mutta 2014 se hävisi vaalit. Borgin viiden kohdan ohjelma on hänen tiivistyksensä siitä, miten pitää toimia, jos aikoo sekä saada suuria rakenteellisia muutoksia aikaiseksi että voittaa vaaleja.

1. Toimi etupainotteisesti


Tämä on tärkeintä. Rakenteellisilla muutoksilla kuten työn tarjontaan, työmarkkinoihin tai sääntelyyn puuttumisella on aina sekä lyhyen että pitkän aikavälin vaikutuksia. Lyhyellä aikavälillä jotkut häviävät, mutta pidemmällä aikavälillä kaikki voittavat. Siksi vaikeat toimenpiteet pitää tehdä heti vaalikauden alussa, jotta myönteiset vaikutukset alkavat näkyä jo ennen seuraavia vaaleja.

Liian lähellä vaaleja tehdyt muutokset johtavat vaaliväittelyissä keskusteluun lyhyen tähtäimen ongelmista sen sijaan, että puhuttaisiin pitkän tähtäimen vaikutuksista.  Vaikeita päätöksiä tehnyt hallitus menee vaihtoon. Tästä on erinomainen esimerkki Gerhard Schröderin hallitus Saksassa, joka vuosina 2003–2005 leikkasi veroja, tiukensi työttömyysturvaa ja lisäsi paikallista sopimista. Schröder hävisi vaalit 2005, mutta toimenpiteiden seurauksena työttömyys laski välillä 2005–2014 12%:sta 5%:iin.
Etupainotteisuus on Borgin mukaan tärkeää myös finanssipoliittisen liikkumavaran kannalta. Kun matalapalkkaisten veroja lasketaan ja heidän työttömyysturvaansa leikataan samanaikaisesti, tehdyn työn määrä ja sen myötä verotulot kasvavat samalla, kun työttömyyden kulut pienenevät. Tämä tuo valtion budjettiin liikkumavaraa, joka voidaan käyttää vaalikauden loppupuolella vaikkapa investointeihin tai verojen alennuksiin, jotka puolestaan parantavat uudelleenvalinnan todennäköisyyttä.

2. Pidä homma yksinkertaisena


Kaikkien rakenteellisten muutosten tulee olla hyvin yksinkertaisia ja helposti ymmärrettäviä ja toteutettavia. Puheessaan Borg korosti tätä vielä voimakkaammin kuin tekstissään: poliitikoiden on yksinkertaistettava ja ylikommunikoitava viesti, jotta se menisi perille. Teemoja ei saa olla liikaa.

Poliittisen päätöksenteon rakenteet ovat hyvin monimutkaisia. Polttavimmat ja julkisuudessa vaikeimmat päätökset, kuten työttömyysturvan leikkaukset on syytä tehdä ensimmäisten sadan päivän aikana. Kaikki mikä vaatii byrokraattien sitouttamista, lautakunta- tai toimikuntatyötä tai vaikeaa lainsäädäntötyötä todennäköisesti juuttuu paikalleen. Lähes mahdottomia ovat sellaiset muutokset, jotka vaativat toimintakulttuurin muutosta. Hallituksen on keskityttävä siihen, mihin se voi vaikuttaa suoraan. Jos se päättää toimia paikallistason, virkakoneiston tai työmarkkinajärjestöjen kautta, mitään tuskin tapahtuu.

Lähes surumielisesti Borg toteaakin, että kaikkein tarpeellisimmat muutokset, kuten  koulutuksen laadun parantaminen, terveydenhoidon kehittäminen, rakennuslupa- tai kaavoitussääntöjen uudistaminen, ovat edellä mainituista syistä lähes tuomittuja epäonnistumaan

 3. Muista Keynes


Jotta rakennemuutosohjelma onnistuisi, siinä on oltava voimakas keynesiläinen komponentti. Talouden lyhyen aikavälin dynamiikkaa ei saa unohtaa. Maissa, joissa merkittävä talouden käännös on onnistunut,  on käytännöllisesti katsoen aina käytetty myös kysyntää lisääviä toimenpiteitä. Kun talouden ongelmat ovat suuria, mahdollisuutta voimakkaaseen finanssipoliittiseen elvytykseen ei useinkaan ole, jolloin kysyntää on luotava rahapolitiikan keinoin puutumalla korkotasoon ja valuuttakurssiin (Suomella ei tosin euromaana ole enää itsenäistä päätäntävaltaa tämän suhteen).

4. Hoitele kameli


Kamelin on helpompi mennä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä taivaan valtakuntaan. Tämä muistaminen on avain onnistuneeseen rakennemuutosstrategiaan. Uudistuksia kannattavat yleensä koulutetut, urbaanit, yksityissektorilla työskentelevät ihmiset, jotka omistavat asuntonsa ja hiukan muutakin. Vastustajat taas löytyvät helposti vähemmän koulutetuista, suojatuilla sektoreilla työskentelevistä ja tulonsiirtoja saavista ihmisistä. Jaossa ei lopulta niinkään ole kysymys ideologiasta, vaan siitä, että on loogista vastustaa politiikkaa, joka aiheuttaa välittömiä konkreettisia menetyksiä ja lupaa vastikkeeksi tulevaisuudessa toivottavasti toteutuvaa hyvää. Borg korosti esityksessään kirjoitusta enemmän, että kaikkien on saatava jotain muutoksissa.

Kun rakenteellisia muutoksia tehdään, on koko ajan syytä pitää mielessä Gini-kerroin (joka kuvaa tuloerojen suuruutta). Jos etupainotteiset toimenpiteet tuovat talouteen liikkumavaraa, sitä on syytä käyttää tulojen tasaamiseen. Jos rikkaiden verotusta on alennettava, sitä ei saa tehdä vaalien lähestyessä ja se olisi koetettava yhdistää muihin vaurautta tasaaviin toimenpiteisiin.

5. Olkoon voima kanssasi


Yrittäjyys on Borgin mielestä yhteiskunnan suurin muutosvoima, joka tulevaisuudessa entisestään vahvistuu. Rakennemuutosten tulisi tähdätä tämän voiman vapauttamiseen ja ohjaamiseen kohti yhteistä hyvää.

Jotkin tärkeimmistä instrumenteista, kuten matalat marginaaliverot, osakeoptioiden kevyt verokohtelu tai omaisuusveron leikkaaminen ovat yleensä uhka Gini-kertoimen näkökulmasta. Siksi on tärkeää saada yrittäjyyttä edistäville uudistuksille mahdollisimman laaja tuki. Tuottavuuden kasvun hedelmiä voidaan myöhemmin jakaa eri keinoin useille, jopa kaikille yhteiskuntaryhmille.


Mitä tämä tarkoittaa Suomelle ja Sipilälle?


Tilaisuudessa, jossa Borg puhui, hän kuvasi yrittäjyyden merkitystä ratkaisevaksi, jotta optimismi voidaan palauttaa ja talous saadaan uudelleen pyörimään. Hän sanoi pitävänsä Suomea upeana maana joka nyt on vaipunut masennukseen ja voimattomuuteen ja josta yrittäjät hakeutuvat pois.

Kun Suomi yrittää pelastaa itsensä, sen olisi opiskeltava Borgin oppeja tosissaan. Lopuksi en malta olla lisäämättä muutamaa Borgin viiden kohdan sytyttämää omaa ajatustani:

***

-          Kaikki päätökset, jotka voidaan sopia hallitusneuvotteluissa ja saada nopeasti toteutettua hallituksessa, kannattaa tehdä heti. Viimeksi sovittiin menoleikkauksista ja veronkorotuksista. Vain veronkorotukset tehtiin täysimääräisesti. Ehkä veronalennukset tulisi tehdä elvytyksen nimissä heti kärkeen ja samalla osana pakettia työn tarjonnan lisäämiseksi. Vaalikauden aikana tartutaan muihin kärkihankkeisiin kuten byrokratian purkamiseen, joka on se iso ja vaikea kulttuurimuutos.

-          Yrittäjät pistävät peliin uransa, elämänsä, terveytensä ja omaisuutensa.
Tätä eteenpäin viemisen voimaa ei saa kohdella verotuksessa samoin kuin rikkaiden perijöiden osakesijoittelua. On aivan eri asia laittaa itsensä peliin ja luoda työpaikkoja ja innovaatioita kuin sijoitella osakkeisiin. Yrittäjyys pitää olla valtiovallan erityisessä suojeluksessa koska se on hyödyllistä kaikille.

-          Euron aikakaudella elvyttää voi kolmella tavalla: 1) laskemalla veroja jolloin me kaikki voimme itse päättää miten rahamme köytämme, 2) investoimalla infrastruktuuriin, jolloin elvytämme paljon myös Viron taloutta rakennusmiesten kautta tai 3) sosiaalitukijärjestelmien kautta, jota en suosittele, koska niiden vaikutus on taloutta passivoiva. Tärkeintä elvyttämistä olisi estämisen lopettaminen, eli byrokratian purkaminen siten, että helpotamme yritysten innovointia ja uusien työpaikkojen syntyä.

-          Yrityselämässä kelvottomiksi muuttuneet, kulttuuriltaan mädäntyneet vanhat rakenteet kuolevat konkurssin kautta. Julkisella sektorilla tällaista mekanismia ei vielä ole. Siksi meidän pitäisi aktiivisilla päätöksillä uskaltaa lopettaa sellaisia tukahduttavia toimijoita kuin Trafi, Valvira ja Ely-keskukset ja korvata ne täysin uusilla toimijoilla, jotka toimivat fokusoituneemmin ja tosissaan hyödyntävät digitalisaatiota. Sen sijaan, että väsyisimme korjatessamme vanhaa ja toimimatonta, rakentaisimme suoraan uutta ja toimivaa.

-          Ja lopuksi, en tietenkään malta olla mainitsematta suljettua Billnäsin ruukkia. Jos Borgin analyysia on uskominen, viranomaiskulttuurin muuttaminen on miltei mahdotonta eli ruukki pysyy kiinni vielä pitkään. Toivottavasti Sipilä aloittaa ensimmäisten 100 päivänsä aikana muutosten aallon, joka aikanaan vielä vyöryy läntiselle Uudellemaallekin asti.


Sitä odotellessa, terveisiä Manilasta, jossa Management Events juuri avasi Singaporen konttorin jatkoksi jo toisen konttorinsa Aasiaan! 

Kuvassa Management Eventsin Manilan tiimi hetki sitten. 

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Paateroiden vaaralliset tulitikkuleikit

Sirpa Paatero todisti, että suomalainen poliitikko pystyy koviinkin päätöksiin, kun käyttövoimana on henkilökohtainen kiukku. Paatero heitti Pekka Ala-Pietilän niin näyttävästi ulos Solidiumin hallituksen puheenjohtajan tehtävästä, ettei se jäänyt keneltäkään huomaamatta. Esimerkki on sekä varoittava että pelottava.

Toimitusministeri Paateron ja muidenkin ministereiden sekoilu valtionyhtiöiden omistajaohjauksessa viittaa siihen, että mitä ansioituneemmasta johtajasta on kyse, sitä huonommin hän kelpaa valtio-omistajalle.

***

Ymmärtävätköhän paaterot, kuinka tulenarkoihin tulitikkuleikkeihin he ovat ryhtyneet? Riskien suuruusluokka liikkuu sadoissa miljoonissa tai miljardeissa. Oma veikkaukseni on, että ymmärtävät mutta eivät välitä.

Pekka Ala-Pietilä on maailmanluokan yritysjohtaja. Suomalaiset eivät tunne miestä, joka edustaa meidän oloissa harvinaista pohdiskelevaa johtajatyyppiä ja muistuttaa henkilönä enemmän Koskelaa kuin Lammiota. Luotan hänen käsitykseensä yritysten corporate governancesta eli hyvästä hallinnointitavasta ja stategiasta enemmän kuin Sirpa Paateron osaamiseen tässä asiassa.

Ala-Pietilän potkut tuovat mieleen Mikael Liliuksen, joka takoi Fortumin johdossa miljardien arvonnousut valtiolle. Lilius joutui lähtemään, koska duunareiden palkat eivät nousseet samaa tahtia johdon optioiden kanssa.

***

Tällaiset tapaukset eivät olisi mahdollisia Singaporen valtion tai Antti Herlinin omistuksessa. Molemmat edellämainitut osaavat omistamisen. Suomen valtio ei.

Valtion omistukset keskitettiin Solidiumiin, koska poliitikkojen näpit haluttiin irti arvotavarasta. Nyt nähty näytelmä osoittaa, ettei roolijako vieläkään toimi. Maakuntasarjan mestaruus politiikassa ei tarjoa riittävää ymmärrystä suurten yritysten johtamiseen. Parhaat hallitusvaikuttajat saattavat jatkossa sanoa kiitos ei valtionyhtiöille, jotta välttävät turhautumisen, julkisen häpeän ja tahran ansioluetteloissaan. Populismi tulee liian kalliiksi.

***

Juha Sipilän hallitus joutuu varmasti pohtimaan omistajaohjauksen kehittämistä. Yksi helppo ratkaisu on myydä kaikki pois ja sijoittaa varat kustannustehokkaaseen indeksirahastoon.

Jos ei osaa omistaa, vastuu on viisasta siirtää sellaiselle, joka osaa.

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Joseconomics eli lottokansantalouden perusteet

Hätkähditkö, kun he sanoivat jos? Vaalien viimeisessä suuressa tv-väittelyssä puolueiden puheenjohtajat mainitsivat nuo kolme kirjainta niin monta kertaa, että olisi pitänyt laskea. Mutta laskemattakin on selvää, mihin lottokansan tärkeimpien päättäjien talousajattelu perustuu.

Jos maailmantalous piristyy, pelottavia sopeutuksia ei tarvitse tehdä. Jos työmarkkinajärjestöt sopivat, jos Venäjällä palataan normaaliin ja jos Sichuanin kiinalaiset matkustavat Lappiin, niin eipä huolta Suomella. Tai jos Saksa heltyisi elvyttämään, niin siinäkin voisi olla meille oljenkorsi.

Elämme lottokansantaloudessa ja oppimme on joseconomics, tuulen kääntymisen kuponki, jota odottelemme sitkeästi.

Työmarkkinoita pitäisi uudistaa. Tarvittaisiin ajattelun ja kulttuurin mullistus. Todennäköisyys työmarkkinajärjestöistä lähtevään läpimurtoon on kuitenkin lähes yhtä pieni kuin lauantai-illan rakkaassa arvonnassa.

Eiliseen YLEn suureen vaalikeskusteluun osallistui torstai-iltana myös kolme talousviisasta, joista yksi oli arvostettu Sixten Korkman. Sain viime viikolla lyhyen tilaisuuden keskustella hänen kanssaan reseptiikasta, joka tuo Suomen pois talousahdingosta. Sixtenin pohjimmainen viesti oli, että ei kannata sopeuttaa liian tiukasti, eikä oikeastaan tehdä juuri muutakaan merkittävää, sillä maailmantalous vetää Suomen aikanaan lamasta. Kuponki numero yksi.




***

Kupongin numero kaksi nykäisee esiin Antti Rinne: vienti.

Rinne kertoo kansalle, että Suomi toipuu teollisuusvetoisella kasvulla ja tiedotusvälineet toistelevat, että Rinteen mielestä Suomi tarvitsee kasvua ikään kuin se olisi jokin uutinen. Vain konstit puuttuvat.

Niin pitkään kuin sanoja kasvu ja vienti toistetaan toivetilana ilman konkreettisia ratkaisuja, kyse on vain joseconomicsista.

Palautetaanpa mieleen, millaisia toimia Teknologiateollisuus - maan tärkein toimialajärjestö – on toivonut poliitikoilta: 1. Sääntelyn purkaminen. 2. Verotuksen kannustimet tukemaan sijoituksia Suomeen. 3. Ennustettava toimintaympäristö.

Rinteen demareille nämä kaikki ovat vaikeita asioita. Sääntely on hyväksi virkamiesten ja ay-liikkeen tukemalle puolueelle (oikeat duunarit käyvät vähiin), verotusta pitää kiristää, eikä ennustettavuudestakaan voida puhua, kun mies ei esitä tulevaisuudesta visiota, johon liike-elämä voisi päätöksissään nojata. 

***

Kolmas kuponki on uusi Nokia.

Rinne, Sipilä ja Stubb pitävät erityisen paljon Supercellistä, ja kukapa ei pitäisi. Supercellin bisnes uusien lukemattomien pelien kehittämisessä muistuttaa ilahduttavasti lottoamista, ja yhtiön tuottamat valtavat voitot ja verot tarjoavat terapiaa post-Nokian traumasta kärsivälle Suomelle. Kunpa vain saisimme monta uutta Supercelliä, niin meidän ei tarvitsisi tehdä muita muutoksia!

Vaalipaneeleissa politiikat kertovat mielellään kannattajiensa taloudellissta tai ideologista lähtökohdista mihin liiketoimintaan Suomen yritysten tulisi panostaa. Ensimmäiselle se on arktinen alue, toiselle biotalous, kolmannelle peliteollisuus, neljälle tuulivoima, vitoselle teollisuus ja sitä rataa. Voi kun samalla tarmolla edistettäisiin yrittäjyyden ja työllistämisen yleisiä edellytyksiä. Ei tarvitsi lotota tai jossitella. Yrittäjät ja yritykset kyllä löytävät toimialat, joihin satsata.

Suomen tilanne ei ole millään tavalla epäselvä. Tällä maalla on yksinkertaisesti liian pienet tulot.

Tulot kasvavat, kun talous kasvaa. Talous kasvaa kun työn antamisesta tehdään helpompaa eli lisätään työmarkkinoiden joustoja. Kannustinloukkujen purku auttaa ihmisiä tarjoamaan työpanostaan työnantajille. Myös yrityksiä häiritsevästä byrokratiasta pitää päästä eroon.

Pelkästään näillä keinoilla päästään pitkälle. Tulevan pääministerin kannattaa kuitenkin varmistaa myönteinen kehitys kaikissa mahdollisissa keleissä. Siksi tarvitaan myös kannustimia investointeihin ja työn tekemiseen. Helpoiten se onnistuu verotusta säätämällä.

Hyvä johtaminen ei ole jossittelua.

Kuva (c) Jussi Lähde


tiistai 7. huhtikuuta 2015

Saisinpa takaisin myönteisen Suomen

Olen toiminut yrittäjänä yli puolet elämästäni. Aloitin urani järjestämällä teknoreivejä.

Bilebisneksen jälkeen keskityin rakentamaan Management Eventsiä, joka järjestää ammattilaisille tapahtumia. Niinä vuosina unohdin, että meillä on Suomessa sellainen asia kuin byrokratia. Niin helppoa oli toimia b2b-palveluja tarjoavassa yrityksessä keskellä Helsinkiä.

Reilun kymmenen vuoden jälkeen halusin ME:n rinnalle toisen työmaan. Rakastuin 350-vuotiaaseen Billnäsin ruukkiin, joka oli rapistunut kolmen vuosikymmenen ajan kaupungin omistuksessa.

Tartuin työhön hymyssä suin ja palavalla innolla. Päätin laittaa persoonani, lahjakkuuteni ja miljoonani täysillä peliin, jotta voisin toteuttaa visioni.

Hotelli- ja ravintola-alan palveluelämys vietäisiin aivan uudelle tasolle Suomessa. Samalla korjattaisiin kulttuurihistoriallisesti arvokas ruukki ja luotaisiin työtä ja verotuloja Raaseporin surkastuvalle talousalueelle.

Kaikki voittaisivat, hyvä diili, eikö vain?

***

Kaikki eivät kuitenkaan olleet samaa mieltä. Kylmää vettä virtasi niskaan vasemmalta ja oikealta samaan tahtiin kuin ruukin läpi virtaavassa koskessa.

Ensimmäinen pettymys: kaavoitus.

Etukäteen arvioitiin, että se kestäisi kolme vuotta. Nyt on kulunut seitsemän vuotta, ja teknisesti kaavoitus on puolivälissä.

Toinen pulma ovat olleet puunkaatoluvat – tai pikemminkin niiden saamisen vaikeus. Kyse on Suomen mittakaavassa pienestä asiasta. Vääntö puunkaadosta paljastaa kuitenkin byrokraattisesta järjestelmästämme elementtejä, jotka tulisi heittää romukoppaan.

Olemme koettaneet saada kaatolupia puille raivataksemme pusikoita ja palauttaaksemme Billnäsin kulttuurimaiseman siihen tilaan, jossa se oli loistonsa päivinä. Prosessi on nyt kestänyt vuosia, niellyt kymmeniä tuhansia euroja ja tuottanut satoja sivuja paperia. Lupaa ei ole kuitenkaan saatu.

Todettakoon, ettei kyse ole mistään avohakkuista. Puut ja maisemansuunnittelu ovat rakkain harrastukseni. Olen käyttänyt suunnittelussa apuna Suomen arvostetuimpia maisema-arkkitehtejä ja ammattibiologeja. Vaikutukset luontoon on arvioitu huolellisesti.

Ruukit, panimot ja kehräämöt olisivat jääneet rakentamatta, jos nykyiset säännöt olisivat olleet voimassa silloin kun Billstenit, Finlaysonit ja kumppanit tulivat Suomeen.

Mustavalkoiseen ideologiaan perustuva hallintovallan väärinkäyttö ja loputtomat valitusmahdollisuudet ovat investointien kannalta murhaavan vaarallinen yhdistelmä.

***

Suomea äskettäin uhannut murtajien lakko on sukua Billnäsin vähäiselle puuriidalle.

Koko maa uhkasi painua polvilleen pienen joukon intressien edessä. En voi tehdä tästä muuta johtopäätöstä kuin sen, että Suomi on seonnut. Nykymuodossaan demokratia tarjoaa häikäilemättömästi toimiville vähemmistöille mahdollisuuden vallankäyttöön, jonka mittasuhteita ei voi hyväksyä.

Yrittäjien on hyvin vaikea toimia tällaisissa olosuhteissa. Rakastan isänmaatani, mutta en voi pitää Suomea enää mielekkäänä toimintaympäristönä. En halua investoida tänne. Olen pahoillani.

Yhden asian loppu on jonkun toisen alku.

On kulunut melkein vuosi siitä, kun päätin jäädyttää investoinnit Billnäsiin ja panna ruukin luukulle lapun. Taistelun rauhoittuminen on tarjonnut mahdollisuuden keskittää ajatukset takaisin Management Eventsiin.

Yrittäjänä minulla on taas se tunne, että voin muuttaa maailmaa, tekemällä niitä asioita, joissa yrittäjä on parhaimmillaan: tuotteen kehitystä, innovointia, asiakastyötä ja johtamista. Tekemiseen on palannut ilo. Raasepori on vaihtunut Singaporeen. Management Events kasvaa siellä.


***

Management Eventsin porukka on kasvanut nyt 300 huippuammattilaisen joukoksi, joka työskentelee 14 toimistossa kahdella mantereella.

ME on saanut kehittyä, koska sen toimintaa ei ole tajuttu vielä säädellä määräyksillä. Olemme voineet innovoida vapaasti tuotteita ja toimintatapoja sekä luoda työpaikkoja. Samalla on syntynyt suomalaisittain harvinainen palvelun vientituote.

Billnäsin ruukille kävi täsmälleen päinvastoin. Byrokraatit voittivat ensimmäisen erän.

Byrokratia on innovoinnin ja kasvun vastakohta. En pysty millään ymmärtämään sitä, että Suomen valtio ottaa velkaa maksaakseen palkkaa virkamiehille, jotka säätävät lakeja, tulkitsevat niitä mieleisekseen ja tekevät parhaansa vaikeuttaakseen yritysten ja yksilöiden tekemisiä.

Tämä kehitys pitää pysäyttää nopeasti. Byrokratiaa pitää säätää selvästi pienemmäksi, koska yrittäjät tarvitsevat tilaa voidakseen luoda uutta toimintaa ja työpaikkoja.

Suomen pitää luultavasti vielä vähän aikaa kypsyä ajattelutavan muutokseen. Voi olla niinkin, että siihen tarvitaan vielä lisää huonoja uutisia, valitettavasti. Lopulta Suomi kuitenkin nousee, kun ihmiset ymmärtävät, että nousuun tarvitaan innovaatioita, rohkeutta ja iloista työtä.

Tämä blogi on ilmestynyt Kokoomuksen vierasblogissa 2.4.2015